maanantai 19. marraskuuta 2018

Raportti: Valkoisen peuran metsästys




Lauantaina 17.11.2018 oli sudenpentujen ja seikkailijoiden tapahtuma, jonka nimi oli Valkoisen peuran metsästys. Tapahtumassa oli mukana tapahtuman järjestäjät eli Tavastit sekä vierailevia lippukuntia: Toimen Pojat ja Susiveikot. Tapahtumassa ryhmät kävivät eri tehtävärasteilla: ruokarastilla, ensiapurastilla, askartelutrastilla, ramboradalla ja vesialueiden nimeämisrastilla.

Metsästäjä tarvitsi partiolaisten apua peuran metsästämisessä. Metsästäjä halusi, että partiolaiset houkuttelisivat peuran metsän laidalle, jossa metsästäjä ampuisi sen. Myöhemmin Tuuletar ystävineen pyysivät, että partiolaiset auttaisivat peuraa. Partiolaisten täytyi päättää halusivatko he pelastaa peuran vai auttaa metsästäjää.

Askartelutehtävässä lapset lisäsivät eri koristeita tuulikelloon. Tuulikelloa ryhmät kantoivat koko matkan ajan. He saivat siihen lisää osia matkan varrella hyvistä suorituksista eri rasteilla.

Vetehiset kinastivat keskenään siitä mitä ovat puro, joki, järvi ja lampi. Vetehinen tarvitsi partiolaisten apua vesialueiden nimeämiseen.

Tämän jälkeen syötiin itse tehtyä tonnikalapastaa. Vartiot keittivät makaronia trangialla ja lisäsivät tonnikalaa, tomaattipyreetä ja sipulia joukkoon. Sitten he söivät hyvää ruokaa.

Ramboradalla ryhmät menivät esteiden yli, ali ja läpi löytääkseen jalokiven, jonka metsähiiret olivat hukanneet metsään. Lopussa partiolaiset saivat hopeisen kävyn tuulikelloon palkkioksi jalokiven löytämisestä.

Menninkäiset saattoivat partiolaiset pelastamaan valkoisen peuran metsästäjältä. Partiolaiset huusivat “VARO!!” peuralle, jotta se juoksisi karkuun metsästäjältä. Metsästäjä nyrjäytti nilkkansa ja vartiot juoksivat auttamaan metsästäjää. He käyttivät partiossa opittuja ensiaputaitoja kuten kylmä-koho-kompressio helpottamaan metsästäjän kipuja. Autettuaan metsästäjää peura kiitti partiolaisia siitä, että he auttoivat häntä ja metsästäjää. Sitten he saivat lääkelusikan menninkäisiltä.

Tapahtuman lähtö myöhästyi, minkä takia vartiot pääsivät kotiin odotettua myöhemmin.


-Tarpojavartio Jellonat

lauantai 10. toukokuuta 2014

Partiossa ei satu

Kun on puolentoista viikon aikana kokenut hampaan juurihoidon, auton renkaan puhkeamisen, sen vaihtamisen ja paikkaamisen, lompakon anastuksen, pyöräilykauden avaavan lumipyryn, pyörän rikkoutumisen, ja sillä kaatumisen sekä pikkuvarpaan murtumisen hevosen kavion alle, oikein pelottaa suorittaa Rakentelu-jälkeä sudenpentukokouksessa. Mutta kuten aina partiossa: mitään ei sattunut. Me vuolimme sormisuojattomalla puukolla, sahasimme, ja naulasimme jättisuurella ja painavalla vasaralla ohuen ohuita nauloja. Vain yksi naula katkesi, ei muuta.
No? Mitä me saimme aikaan?
Epämääräiset kolme naulaa hakattuna lautaan, sekä yhden ruuvin väännettyä viiritankoon. Kunnianhimoinen tavoite oli valmistaa viiritanko ja naulata viiri tankoon kiinni. Saimme toki sahattua tangon, joka oli jo siinä vaiheessa osoittautunut todella kovaksi, sekä katkaistua yhden naulan samaan kovaan puuhun. Siispä homma jäi kesken, mutta korostan: ei sattunut mitään.