Moikka kaikki kämppätalkoolaiset

Karkkilassa kaikki hyvin. Ennen lunta käydään pienellä porukalla asentamassa tuholaistorjuntaa varten verkot lattian- ja katonrajaan, ja purkamassa vanhan pikkukämpän umpi-homehtunut lattia.

Tehtin myös JN:ssä päätös hankkia tontille oma hirsilaavu. Siitä tulee hieno juttu ja päästään kokeilemaan tulilla yöpymistä vaikka keskellä talvea! Kiitos Aleksille joka jaksoi pusertaa ideaa johtajille läpi.

Nähdään Karkkilassa taas!

- Saija

Retkiruokaa kotikeittiössä

Anakondat eli Emilia ja Piita viettivät yhden kevään kokouksistaan Saija-luotsin keittiössä. Tavoitteena oli valmistaa makaronista, nakeista, tonnikalasta, sipulista, tomaattipyreestä, riisistä ja nuudelista kuusi erilaista ruokaa. Ehdimme kuitenkin tehdä puolessatoista tunnissa vain makaroni-nakkipadan, tonnikalarisoton, tonnikala-makaronipadan ja nakkikeiton. Ruokia maisteltiin ja arvosteltiin asteikolla 1-5. Parhaat pisteet sai tonnikala-makaronipata, ja se päätettin valmistaa myös polkupyöräretkellä.

Perusasiat on nyt kotikeittiössä testattu, retkellä katsotaan miten trangialla onnistutaan!

Anakondien pyöräretki ja lintsi‏

Anakondien pyöräretki helatorstaina 13.5.2010

Innokkaat Anakondat Emilia ja Piita olivat heti aamusta valmiita vapaapäivän viettoon polkupyörien selässä. Lähtö oli vasta klo 12.00, mutta lomapäivänä se tuntui kovin aikaiselta. Luotsi Saija oli päättänyt, että pyöräretki olisi tehtävä, ja ainoa joka kaikille kolmelle sopi oli helatorstai. Oikein helteinen sellainen.
Ihan ensiksi piti lastata varusteet pitävästi pyörän tarakalle. Valitettavasti vai Saija ja Piita saattoivat käyttää tarakoita, Emilian varusteet kulkivat etukorissa tehden ohjeuksesta hieman haastavaa. Mutta ei Tavasteissa ennenkään ole välineurheiltu, joten matkaan vain!

Luukkia kohti kuljettiin sujuvasti jonossa. Ihasteltiin valkovuokkomattoja teiden varsilla ja yritettiin saada kännykkäkameralla hyviä kuvia

Vanha kunnon Lahnuksen Shell tarjosi uupuneille matkalaisille raikastavat twister-jäätelöt - olihan takana sentään jo muutama kilometri helteistä polkemista.

Luukissa syötiin trangialla keitettyä nuudelipataa, ja Emilia ja Piita uittivat väsyneitä jalkojaan järvessä ja kahlailivat rantavedessä. Uimaan ei kukaan vielä mennyt tähän aikaan vuodesta. Luntakin nähtiin, tosin vasta myöhemmin lumen vastaanottopaikalla Oittaalla.

Ruoan jälkeen Nettaan kohdalla aukesi hieno maalaismaisema. Saija rymysi ojan yli metsään ottamaan kuvaa, jotta saisi varmasti laajan peltonäkymän aukeamaan taakse. Ja kompastuminenhan siitä seurasi...

Ylämäet koettelivat erityisesti Piitaa. Kehä kolmonen kartalla ja maastossa tuotti hankaluuksia, sillä Piita osaa huonosti ranskalaisia numeroita. Lisäksi kengurut olivat liian isoja, ettei niitä nähnyt. Kyseessä oli rusakko, joka loikki hieman kauempana.

Emilia sen sijaan oli skarppina koko matkan ajan jutuiltaan, mutta ei katseeltaan. Tiehen ei tainnut jäädä yhtäkään kuoppaa, jota Emilia ei olisi pyörä kitisten ja etukori rymisten kolunnut läpi.

Kun pyöräretki lopulta päättyi kololle ja tiskattiin trangiaa, molemmat Anakondat olivat sitä mieltä, että vapaapäivä kannatti viettää juuri näin. Ja huomenna mentäisiin retkelle Lintsille!

- Saija
-------------------------------------

LINTSI 14.5.2009

Koko vuoden Luovuustarpon suoritukset olivat niin hyvällä mallilla, että Anakondat saivat palkinnoksi päiväretken Linnanmäelle. Iltahupi-rannakkeella Piita ja Emilia sinkoilivat laitteesta toiseen. Saija-luotsi ei valitettavasti pysynyt perässä, sillä aikuisuus ja sen tuoma pahoinvointi hieman vaivasivat. Saijan terveiset kaikille ei-aikuisille: Käykää huvipuistolaitteissa niin paljon kuin vain jaksatte ja ehditte! Tulee aika, jolloin jaksaisi ja ehtisi, mutta ei vaan enää pysty.

Onneksi Saija sai seuraa Matti-miehestään, joka myös kuljetti koko vartion takaksin kotiin kun Iltahupi päättyi.

Piita ja Emilia raketin kyydissä.

- Saija

Kuvia

Muutamia kuvia Kettu-vartiosta, sekä sudareista. :)

Iloinen Kettu-vartio

Yhtä iloisena edelleen :)





Sudareita





Murkut Legenda-punkussa!

Legenda-Punkku 2010
18. – 19.9.2010 Kirkkonummella ja Siutiossa järjestetty Legenda-Punkku 2010 alkoi harmaassa syysilmassa. Klassisesti Murkuiksi nimeämämme vartio koostui kolmesta hiukan kokeneemmasta partiolaisesta Saijasta, Suskista ja Naksusta. Kokoonnuimme Espoon keskuksen juna-asemalla, jossa ilmoittauduimme ja nousimme vielä siinä vaiheessa tuntemattomaan määränpäähän meidät kuljettaneisiin busseihin. Tunnelma oli säästä ja etenkin surkeasta sääennustuksesta huolimatta korkealla.

  Lähtörastilla pääsimme heti Saijan johdolla verestämään ehkä hiukan ruostuneita partiotaitojamme. Tehtävämme oli kutoa 20x20 cm kokoinen kaksiraitainen räsymatto. Puukot suhisten ja saha viuhuen taioimme puukalikoista alkeelliset kangaspuut ja kolmen naisen voimin aloitimme kudontatyön. Hiukan epämääräinen lopputuloksemme lähinnä nauratti, mutta silti olimme ylpeitä hyvin vahtiin päästyämme virinneestä partiomielestämme.

Jatkoimme lähes juoksujalkaa kohti seuraavaa tehtävää, joka koostui useamman rastin suunnistuksesta. Onneksi olimme bussimatkalla treenailleet Saijan opastuksella pitkään harjoittamatta olleita suunnistustaitojamme. Saija löysi ensimmäisen rastin alta aikayksikön Suskin kanssa ensimmäisiä eväitä syödessämme. Suski säntäsi matkaan etsimään seuraavaa rastia ja palasi luoksemme leimatun rastikortin kera suunnistuksen helppoutta tyytyväisenä ihmetellen. Nappasin kompassin ja säntäsin metsään kolmatta rastia etsimään samalla suunnistuksen alkeita mielessäni kerraten. Eksyin rikkinäisen kompassin takia pahemman kerran ja tulin kuitenkin onnekkaasti noin kymmenvuotiaiden partiopoikien pelastamaksi.

  Seuraavilla rasteilla piirsimme karttaa, tunnistimme puita, morsetimme, sytytimme nuotion ja tungimme Fonectan puhelinluettelon jo aikamoisen kovassa vesisateessa noin sentin levyisestä lautaan poratusta reijästä jätesäkkiin. Aluksi olin epäillyt osallistumista kultaiseksi nimettyyn perhesarjaan, mutta sateisessa syyssäässä mieli muuttui ja kilpailu alkoi tuntua riittävän haastavalta. Hauskaa ja osittain ihmetystä kylläkin aiheutti se, että edessämme tallusteli nelivuotias perhesarjalainen, jota surkea sää ja pitkä kävely ei tuntunut lainkaan painavan. Siinäpä vasta tuleva partiolainen 

 Yörastille ehdimme auringon laskiessa juuri hiukan ennen ilta kahdeksaa. Yörasti levittyi edessämme savisella sänkipellolla, johon laavut pystytettiin puoliksi sahatuissa tynnyreissä roihuavien nuotioiden ympärille. Yörastitehtävänä oli valmistaa haapasavustettua lohta pariisinperunoilla ja hollandaisekastikkeella. Lisäksi meidän piti rakentaa solmutaulu. Pystytimme laavun ja aloimme hommiin, joskin loppujen lopuksi päädyimme syömään herkullisen kalan ja nuotiossa käristämämme perunat itse sen sijaan, että olisimme vieneet ne tuomariston sörkittäväksi. Saija solmi naruun erilaisia solmuja, vaikka tehtävänä oli tehdä solmutaulu, joten siitäkään ei montaa pistettä meille herunut. Sitten painuimme pehkuihin sateisissa, mutta päiväämme tyytyväisissä tunnelmissa mitä kauneimman kuutamon loistaessa yöunille.

  Nukuimme avolaavussamme vesisateesta huolimatta muutoin maittavasti, mutta joku kompuroi laavutappeihimme ja osa laavusta romahti kesken yötä niskaamme. Onneksi emme siinä rytäkässä kastuneet aivan läpimäriksi.

  Aamusella heräsimme laittamaan aamiaista ja nauttimaan kauniista pellon vallanneesta aamu-usvasta. Söimme Saijan valmistamaa herkullista myslillä jatkettua puuroa samalla läpimärkiä vaatteitamme nuotion lämmössä kuivatellen. Pakkasimme tavaramme ja jatkoimme kilpailun kakkospäivää iloisissa tunnelmissa. Nämä nykyajan tekniset alusvaatteet ovat mitä mainioimpia, koska ne totta tosiaan kuivuivat kropan niitä lämmittäessä niin että aamusella läpimärät vaatteet sananmukaisesti kuivuivat päällämme.

  Kakkospäivän rasteilla tunnistettiin Espoon Punaisten leirejä ja kilpailuita, arvioitiin mittoja, valmistettiin trangialla keksejä ja pelastettiin peurakolarin uhreja. Etenkin ensiapurasti oli todella mallikkaasti toteutettu niin että siinä pääsi aivan todentuntuisiin pelastustunnelmiin. Onneksi vartiossamme oli oikea sairaanhoitaja Suski ja rastin suorittaminen tehtiinkin hänen johdollaan.

  Viimeisenä tehtävänämme oli ohjata vartiojohtajaamme Saijaa silmät sidottuna tiukista mutkista muodostuvalla naruradalla. Rinkka oli alkanut toisen päivän aikana painaa sen verran, että maaliin päästyämme Saijan sinne meille varaama Pommac maistui aivan taivaalliselta. Suoritukseensa ja etenkin partiomieleensä tyytyväinen Murkku-vartiomme alkoi jo jännitellä kisatuloksia ja suunnitella seuraavan vuoden osallistumista ja siihen valmistautumista.

Naksu

　
Kuva: Lähtötehtävänä oli lentävä matto. Saimme jonkinlaiset kangaspuut rakennettua, mutta tulos oli jotensakin naurettava. Silti olemme ylpeitä matostamme. Ja varmasti se lentäisi pitkälle, jos sitä lennättäisi…

Anakondien retki Öögalle 12.-14.11.10

Moi!

Kuten otsikostakin huomaa, Tavastien tarpojatytöt, eli Anakondat retkeilivät tänä viikonloppuna Toimenpoikien Ööga-kämpällä Nuuksiossa.

  Retkellä heilumassa olivat: Anna (Sweety, Juniori Anna), Piita (Nugaa) ja Emilia (Toffee), sekä johtajina Anna (Naksu, Seniori Anna, Seniori Naksu) ja Saija.



 Perjantai-iltana matka alkoi kololta klo. 20.00 yhteisten tavaroiden pakkaamisella rinkkaan, jonka jälkeen Saija, Piita ja Anna (juniori) pääsivät Matin (Saijan miehen) kyydillä Espoon keskustaan.

  Espoon keskustassa Seniori Anna liittyi retkeläisten seuraan ja 20.50 joukko siirtyi bussiin. Kun bussista päästiin ulos, lähdettiin rämpimään kohti kämppää, joka löytyikin kartan ja Saijan avustuksella.

  Kämpässä sähläyksen jälkeen toivoteltiin hyvää yötä ja pian sammutettiin öljylamput, myrskärit, sekä otsalamput.

 

Myrskäri luo tunnelmaa marraskuiseen iltaan.

 

Anakondat retkeilevät iloisella mielellä, jonka Juniori Annakin tietää.



  Lauantaina 8.30 soi herätyskello, ja pian taas kaikki olivat jalkeilla. Annan ja Piitan tekemä puuro maistui, ja Emiliakin liittyi seuraan pian aamupalan jälkeen.

  Sisällä aloitettiin varsinaisen ohjelman suorittaminen. Anna ja Piita pääsivät heti Saijan testattaviksi ensiavussa, joka sujuikin mukavasti.

   Sillä aikaa, kun Saija ja Seniori Anna tekivät ruokaa, Emilia,

Piita ja Anna pääsivät sahaamaan puita. Lounaan jälkeen lähdettiin suunnistamaan n. tunniksi.

 

Piitan kuvauskulmat hämmästyttävät kaikkia...

  

Miltäs se vesi maistuu Saija?

  Myöhemmin päivällä harjoiteltiin köytöksiä, myrskärin ja öljylampun sytytystä ja tehtiin juureskeitto.

  Iltanuotiolla paistettiin omenakaurapaistosta, sekä laulettiin ja opeteltiin huutoja.

Nukkumaan mentiin aikaisin, sillä aamu viideltä kaikkien piti herätä. Kun aamulla kaikki oli pakattu rinkkaan ja kämppä siivottu, lähdettiin suunnistamaan pimeässä metsässä kohti nuotiopaikkaa, jossa syötiin aamupalaksi jälleen kerran puuroa.

  Anna, Emilia ja Piita suunnistivat jokainen vuorollaan pienen pätkän matkasta.

Noin klo. 10.00 odoteltiin bussipysäkillä bussia, ja sen tultua oltiinkin pian kololla purkamassa tavaroita.

Retkestä jäi hyvä muisto, kyllä kannattaa olla partiossa!

- Piita



Aloitus

Moikka!

Tervetuloa seuraamaan Tavastien blogia, johon kirjoitellaan hauskoja kokemuksia retkiltä, leireiltä, kisoista, sekä kokouksista.
 Lisää tietoa lippukunnasta ja sen toiminnasta saa sivuilta: http://tavastit.net/etusivu/ mutta tietysti tänne blogiin tulee kaikista kivoimmat ja hauskimmat jutut.
 Hauskoja hetkiä Tavastien blogin seurassa!