sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Murkut Legenda-punkussa!

Legenda-Punkku 2010
18. – 19.9.2010 Kirkkonummella ja Siutiossa järjestetty Legenda-Punkku 2010 alkoi harmaassa syysilmassa. Klassisesti Murkuiksi nimeämämme vartio koostui kolmesta hiukan kokeneemmasta partiolaisesta Saijasta, Suskista ja Naksusta. Kokoonnuimme Espoon keskuksen juna-asemalla, jossa ilmoittauduimme ja nousimme vielä siinä vaiheessa tuntemattomaan määränpäähän meidät kuljettaneisiin busseihin. Tunnelma oli säästä ja etenkin surkeasta sääennustuksesta huolimatta korkealla.

  Lähtörastilla pääsimme heti Saijan johdolla verestämään ehkä hiukan ruostuneita partiotaitojamme. Tehtävämme oli kutoa 20x20 cm kokoinen kaksiraitainen räsymatto. Puukot suhisten ja saha viuhuen taioimme puukalikoista alkeelliset kangaspuut ja kolmen naisen voimin aloitimme kudontatyön. Hiukan epämääräinen lopputuloksemme lähinnä nauratti, mutta silti olimme ylpeitä hyvin vahtiin päästyämme virinneestä partiomielestämme.


Jatkoimme lähes juoksujalkaa kohti seuraavaa tehtävää, joka koostui useamman rastin suunnistuksesta. Onneksi olimme bussimatkalla treenailleet Saijan opastuksella pitkään harjoittamatta olleita suunnistustaitojamme. Saija löysi ensimmäisen rastin alta aikayksikön Suskin kanssa ensimmäisiä eväitä syödessämme. Suski säntäsi matkaan etsimään seuraavaa rastia ja palasi luoksemme leimatun rastikortin kera suunnistuksen helppoutta tyytyväisenä ihmetellen. Nappasin kompassin ja säntäsin metsään kolmatta rastia etsimään samalla suunnistuksen alkeita mielessäni kerraten. Eksyin rikkinäisen kompassin takia pahemman kerran ja tulin kuitenkin onnekkaasti noin kymmenvuotiaiden partiopoikien pelastamaksi.
  Seuraavilla rasteilla piirsimme karttaa, tunnistimme puita, morsetimme, sytytimme nuotion ja tungimme Fonectan puhelinluettelon jo aikamoisen kovassa vesisateessa noin sentin levyisestä lautaan poratusta reijästä jätesäkkiin. Aluksi olin epäillyt osallistumista kultaiseksi nimettyyn perhesarjaan, mutta sateisessa syyssäässä mieli muuttui ja kilpailu alkoi tuntua riittävän haastavalta. Hauskaa ja osittain ihmetystä kylläkin aiheutti se, että edessämme tallusteli nelivuotias perhesarjalainen, jota surkea sää ja pitkä kävely ei tuntunut lainkaan painavan. Siinäpä vasta tuleva partiolainen

 Yörastille ehdimme auringon laskiessa juuri hiukan ennen ilta kahdeksaa. Yörasti levittyi edessämme savisella sänkipellolla, johon laavut pystytettiin puoliksi sahatuissa tynnyreissä roihuavien nuotioiden ympärille. Yörastitehtävänä oli valmistaa haapasavustettua lohta pariisinperunoilla ja hollandaisekastikkeella. Lisäksi meidän piti rakentaa solmutaulu. Pystytimme laavun ja aloimme hommiin, joskin loppujen lopuksi päädyimme syömään herkullisen kalan ja nuotiossa käristämämme perunat itse sen sijaan, että olisimme vieneet ne tuomariston sörkittäväksi. Saija solmi naruun erilaisia solmuja, vaikka tehtävänä oli tehdä solmutaulu, joten siitäkään ei montaa pistettä meille herunut. Sitten painuimme pehkuihin sateisissa, mutta päiväämme tyytyväisissä tunnelmissa mitä kauneimman kuutamon loistaessa yöunille.

  Nukuimme avolaavussamme vesisateesta huolimatta muutoin maittavasti, mutta joku kompuroi laavutappeihimme ja osa laavusta romahti kesken yötä niskaamme. Onneksi emme siinä rytäkässä kastuneet aivan läpimäriksi.

  Aamusella heräsimme laittamaan aamiaista ja nauttimaan kauniista pellon vallanneesta aamu-usvasta. Söimme Saijan valmistamaa herkullista myslillä jatkettua puuroa samalla läpimärkiä vaatteitamme nuotion lämmössä kuivatellen. Pakkasimme tavaramme ja jatkoimme kilpailun kakkospäivää iloisissa tunnelmissa. Nämä nykyajan tekniset alusvaatteet ovat mitä mainioimpia, koska ne totta tosiaan kuivuivat kropan niitä lämmittäessä niin että aamusella läpimärät vaatteet sananmukaisesti kuivuivat päällämme.

  Kakkospäivän rasteilla tunnistettiin Espoon Punaisten leirejä ja kilpailuita, arvioitiin mittoja, valmistettiin trangialla keksejä ja pelastettiin peurakolarin uhreja. Etenkin ensiapurasti oli todella mallikkaasti toteutettu niin että siinä pääsi aivan todentuntuisiin pelastustunnelmiin. Onneksi vartiossamme oli oikea sairaanhoitaja Suski ja rastin suorittaminen tehtiinkin hänen johdollaan.

  Viimeisenä tehtävänämme oli ohjata vartiojohtajaamme Saijaa silmät sidottuna tiukista mutkista muodostuvalla naruradalla. Rinkka oli alkanut toisen päivän aikana painaa sen verran, että maaliin päästyämme Saijan sinne meille varaama Pommac maistui aivan taivaalliselta. Suoritukseensa ja etenkin partiomieleensä tyytyväinen Murkku-vartiomme alkoi jo jännitellä kisatuloksia ja suunnitella seuraavan vuoden osallistumista ja siihen valmistautumista.
Naksu


 
Kuva: Lähtötehtävänä oli lentävä matto. Saimme jonkinlaiset kangaspuut rakennettua, mutta tulos oli jotensakin naurettava. Silti olemme ylpeitä matostamme. Ja varmasti se lentäisi pitkälle, jos sitä lennättäisi…

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti