Ei vieläkään valmista

Meillä Tavasteilla on monta rautaa tulessa. Jotkut kuumempina, jotkut hieman jäähtyneempinä. Kuumimpana on tällä hetkellä 30-vuotisjuhlan järjestely, joka tietenkään ei vielä ole valmis. Juhlaa onkin suunniteltu vasta kolme kokousta, ja 20.4. tuntuu kaukaiselta päivämäärältä - vielä. Hieman jäähtyneempi on Seikkailijoiden ruokailuvälinepussien ompeluprojekti. Kun pusseja oli ommeltu kolme kokousta, päätettiin, ettemme sentään ole ompelukerho, joten voimme ommella pussit joskus myöhemmin. Nyt reilu kymmenen kokousta myöhemmin sain valokuvan, missä pusseihn painetut logot kuivuvat pyykkinarulla, ja huokasin: Ei vieläkään valmista.

Jatkuvasti kerta toisensa jälkeen kuumeneva ja kylmenevä projekti on Viidakkokirjan tarinan sisällyttäminen sudenpentuohjelmaan. Joinakin vuosina Viidakkokirja tuttuine hahmoineen on hyvin vahvastikin mukana, jopa niin, että kirjaa on luettu iltahartauksissa, ja sudareilla on viidakkokasteessa saadut viidakkonimet. On nimittäin hauskaa, kun oma nimi seikkailee iltatarinassa kirjan sivuilla. Ihan kuin itsekin olisi sankari. Mutta sitten tulee kevät, ja innostutaan suorittamaan jotakin viidakkotarinan ohi, ja niin kirja jää kesken. Vuosi toisensa jälkeen kirja ei pääty: Ei vieläkään valmista. Korjaustoimenpiteenä tähän on yritetty katsoa Disneyn versiota Mowglin seikkailuista. Viime viikolla aihe oli taas kuumaakin kuumempi, puolen tunnin verran, kunnes dvd:n ja tietokoneen yhteistyö loppui. Ei siis vieläkään valmista siinäkään suhteessa.  

Viimeisenä niittinä valmistumattomiin Tavastiprojekteihin ajattelin Karkkilan tonttia. Muistan, kuinka meille sanottiin, että sen kämpän pystyttää vaikka viikonlopun aikana. No, ei pystyttänyt. Nyt vuosia myöhemmin, ei vieläkään valmista. Mutta ei hätää. Nyt ollaan jo todella lähellä. Enää puuttuu muutama suojalevy ja paneelit seinästä ja katosta, ja sitten päästään sisustamaan! Hienoa, sillä hamstrasin muistaakseni vuonna 2008 yhdeltä lippukunnalta koivuviilukaapin, Karkkilaa silmällä pitäen. Tiedättehän sen kaapin, ihan siinä kulkuväylällä Kolon sisällä. Ihan vähän vain tiellä. Pian siis kaappi viedään Karkilaan, Sudareille järjestetään viidakkokirjan tarina, Seikkailjat ompelevat ruokailuvälinepussit loppuun, ja me kaikki pääsemme juhlimaan 30-vuotiasta lippukuntaa. Sekään ei ole vielä valmis. Ja mikä parasta. Se ei koskaan valmistukaan.

Eläköön Tavastit!